Saattaa ne juoksut vähän sekoittaa Lakin päätä, ainakin siltä tuntui kun mettähommista ei meinannut tulla mitään. Oltiin Ladun majalla, AK oli polkassut meille mukavaan maastoon sellaisen puolen kilsan jäljen. Olisko tuo ehtinyt vanheta lähes kaksi tuntia. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua: 

Lakille oli laitettu yksi valmis esine, halusin minimoida riskin että se vaihtaa esinettä ja toisaalta, halusisn että voidaan nopeasti helpottaa harjoitusta kun yksi esine on meillä keskilinjalla. No, Laki lähti hyvin etsimään mutta ei vaan tuonut. Kävin sitten lähellä esinettä ja selvästi Laki tiesi missä se on, useamman tuo-käskyn jälkeen se otti vaahtomuovipallon suuhunsa ja toi sitä vähän matkaa. Nakkasin sen sitten takaisin metsään ja kävelytin koiran takaisin lähetyslinjalle. Se meni esineen luokse mutta ei tuonut. Sitten se juoksenteli vähän siellä sun täällä... menin taas lähelle esinettä ja ihan käskytin tuomaan. Näköjään meidän pitää treenata ihan esineen nostamista maasta ja kantamista ja luovutusta...

Sitten jälkihommiin: janalle Laki ensin lähti hyvin, mutta juuttui sitten johonkin polkuun tms. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, nyt lähti rauhallisemmin ja löysi jäljen, tapansa mukaan tarkasti ensin vähän matkaa taaksepäin ja lähti sitten jäljestämään. Lähtiessäni perään se kuitenkin alkoi yhtäkkiä vetää ihan vimmatusti ja paineli metsätielle, sinne merkkailemaan ja nuuhkimaan epämääräisesti? No, syykin selvisi, siinä polun mutkassa seisoi mopsipoika isäntineen...

Palasin takaisin janalle ja kun nyt tiesin msitä kohti se jälki lähtee näytin ihan kädellä lakille että tuosta pitäisi haistella. ja siitähän se sitten lähtikin. reippaasti mutta tarkasti, ja kaksi ekaa kapulaa ilmaisi varmasti. Sitten sellaisessa loivassa sivuttaisrinteessä se näytti ajavan kulman, mutta uuteen suuntaan lähtiessään kuono oli kovin ylhäällä ja mietin että noinkohan se on jälen päällä. No eihän se ollutkaan vaan ilmavainulla veti minut sinne missä hetkeä aiemmin oltiin esineruutuilemassa...! Pienen pähkäilyn jälkeen kävelytin Lakin sinne missä se oli sen kakkoskepin nostanut ja kas vain, se nosti jäljen uudelleen. Sitten se taas nuuski maata ja menin lähemmäs katsomaan onko siinä kapula, vielä mitä, jonkun oravanpoikasen raadon se veti siinä suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Aterioituaan se kuitenkin jatkoi jäljestämistä ja palasi taas tarkkaan työskentelymoodiin, tältä pätkältä se nosti kolme keppiäkin. Kunnes taas huomasin että nyt on kuono ylhäällä ja ollaan ns. missä sattuu. Tultiin metsäautotielle jota pitkin annoin koiran johdattaa minua ja kohta se poukkasi takaisin metsään ja minusta se taas alkoi jäljestää. Kohta näinkin loppukrepin. Kuitenkaan krepin alta ei löytynyt sitä viimeistä kapulaa vaikka yhdessä sitä etsittiin! 

Jälkeenpäin sainkin sitten kuulla että kyseinen kreppi ei ollut ollenkaan meidän jäljen kreppi, ja mentiin porukalla katsomaan mihin sen meidän jäljen oikeastaan olisi pitänyt päättyä. No, suunnilleen siitä kohti missä Laki toi minut metsäautotielle, olisi pitänyt mennä ko. tien yli... joskin olen melko varma että Laki ei ollut jäljellä tuossa. Kun se oli jäljen hukannut se luonnollisesti etsi sitä siltä puolelta mihin se oli omasta mielestään jäljen hukannut ja siksi se vei minua niin varman oloisesti väärään suuntaan.

No, näitä sattuu. Ehkä pitäisi vaan treenata enemmän.