Hakutreenit, jälleen Pönttövuoren mäntykankaalla. Maalimiehiä 4, joille ohjeet mennä kaikki valmiiksi reiluin etäisyyksin n. 35 metrin syvyydelle. Radiopuhelimet käytössä ohjeistusta varten.

Jo leirillä käytin lähetyksissä liukuhihnaa, eli liina pannan ali ja lähetys vaan liuuttamalla hihna pois. No, niin nytkin, mutta alueelle tullessani Laki tempoili hiukan ja pääsi minulta irti. Ja mitä se teki? Pinkaisi metsän halki taaimmaiselle maalimiehelle...

No, jatkettiin harjoitusta sitten "takaperin". Seuraava maalimies otettiin puolipakona (siis lähti juoksemaan 35 metristä sinne 50 metriin, koska irtoamisessa ei tuntunut olevan ongelmaa...) Tämä meni hienosti, vähän Laki mietti siinä kohden missä maalimies oli alunperin ollut, mutta jatkoi itsenäisesti etsimistä.

Kolmas maalimies otettiin sitten hei-huudoilla, nyt minä en huutanut vaan pyysin radiopuhelimella milloin maalimies saa huutaa. Tämä toimikin paremmin. Olosuhteet olisivat olleet otolliset myös tuuliharjoitukselle, mutta keskilinjalla olevat kaksi maalimiestä kiinnittivät Lakin huomiota sen verran ettei se keskittynyt metsään ollenkaan. Vähän säätämistä tässä lähetyksessä, mutta lopulta Laki reagoi oikein metsästä kuuluvaan hei-huutoon ja lähti reippaana etsimään.

Viiminen maalimies sitten puolipakona kun olimme lähestymässä keskilinjaa kolmoselta, ja ihan nippa nappa Laki näki vilauksen maalimiehestä. Se riitti! Penikka lähti usvattamaan metsään, siinä 30 metrin kieppeillä pysähtyi ja katsoi minua, vähän tarkasteli sivusuunnassakin aluetta mutta kun ei saanut minulta apua, jatkoi matkaa eteenpäin ja nosti syvällä, yli 50 metrissä olleen maalimiehen. Jepulijee! Menimme koko porukka sitten piilolle kehumaan kuinka hieno pentu oli.

Kaikilla maalimiehillä oli ohjeet olla hyvin piilossa, osa maastokankaissa ja osa sopivilla vaatteilla sitten muuten piilossa. Palkkana kaikilla oli NEUta, ja sehän näytti maistuvan!