Kiitos Katjan jakamien ajatusten, lähdin ihan uudella asenteella tekemään jälkeä, tällä kertaa Wanhan Woimalan nurtsille. Vähän sataa tihuutteli, nurmi melko lyhyttä paitsi parissa kohtaa oli jäänyt tupoksia. Makupaloina osin lihapaloja osin leipäjuustoa. Luja päätös pidätellä koiraa niin että se syö ne makupalat. Koiralla jälkivaljaat ja liina.

Laki oli tulossa autosta ulos sellaisella vauhdilla että oli pakko napata se niskaotteella takaisin häkkiin. Mitä teki neitikoira? Puri minua! Ei kovaa, mutta selvästi kertoi (taas) että häneen ei kajota. No jonkinlainen puremisen esto sillä kuitenkin on kun uskon että se halutessaan voisi saada ihan kunnon jäljetin aikaan. Nyt tuskin tuli edes mustelmia. Niskasta päästin irti kuitenkin vasta kun koiran suu pysyi kiinni ja irti minusta. Sitten valjaat niskaan ja molemmat oltiin kuin ei mitään.

Lakilla oli taas valtava kiire jäljelle. Minä pidättelin sitä valjaista niin että sen etujalat roikkuivat ilmassa ja osoitin ensimmäistä makupalaa. Muutama askel mentiin tällä tavalla, sitten saatoin jättäytyä sen perään - pidin liinasta about 10 senttiä valjaiden takaa kiinni. Niin tiukalla pidin että pelkäsin että liina katkeaa... mullahan on sellainen kumiliina jonka pitäis kestää muistaakseni 100 kiloa vetoa...? Laki meni vallan hienosti askel askeleelta, toki se suorastaan syöksyi eteenpäin mutta toppasi kuitenkin makupaloihin. kaksi kertaa kesken jäljen se harhautui rytmistä ja kääntyi ympäri, sitten tehtiin ikäänkuin uusi aloitus ja taas muutama avustettu askel sitten vaan jarrutin. Ja juu, kyllä tämä näköjään toimi, ei se lopettanut jälestämistä vaikka jarrutin liinasta, sen veto oli niin kova että jos joku olisi ollut valokuvaamassa, oltais voitu liittää valokuva "etujalattomien koirien" galleriaan Käyttöbelgi-foorumiin. Peppu pystyssä, takajaloilla työntö eteenpäin ja koko koiran 20 kiloa valjaiden ja liinan varassa.

Enpä muista että kenenkään koiran kanssa olisi tullut hiki 30 metrin jäljellä? Mutta olinpa tyytyväinen :)