Vaikka sunnuntaina jo vannoin lopettavani agilityn Lakin kanssa (meinasin heitättää kisakirjankin roskiin kun tulivat sitä minulle tarjoamaan kun olin menossa radalle Letun kanssa...) menin viikkotreeneihin kuitenkin. Kiltisti ja hyvällä asenteella. Ja mietin asioita.

Olen vähän flunssassa ja puolikuntoinen ja happi meinasi loppua kesken radan. Mitä sanoo Susanna? Tee enemmän, pistä itseäsi likoon, auta ja ohjaa! Juu ja ne kutistuneet kädet... Laki pelitti siis vallan maniosti (otti kaikki kontaktit kerrassaan hienosti!) mutta minun ei auta vaan hölkötellä vierellä vaan minun t ä y t y y   o h j a t a . Äänellä ja liikkeellä, käsillä ja jaloilla. Viedä ja hakea, ottaa haltuun ja lähettää. Yksi "uusi" ongelma ylitse muiden olin tänään se, että minä seistä tönötän täysin väärässä paikassa tai juoksen ihan väärää linjaa kohti seuraavaa estettä. Peitän koiralta näkyvyyden seuraavalle esteelle jolloins e ei pääse itse sinne imemään vaan joutuu kyselemään, tai sitten ohjaan liian suurella kaarella kun Laki vahvana koirana kyllä psytyy hyppäämään hyvin lyhyellä lähestymisellä ja kääntymään lähes paikallaan. Näitä sitten hiottiin lyhyissä pätkissä mikä oli tietysti puolikuntoisuutenikin takia parempi + myös koiran motivaation.

Seuraavalla kerralla lupaan ottaa treeneihin mukaan myös aivot - asenteen lisäksi. Ja työterveydessä voisin käydä pyytämässä lähetteen fyssarille joka venyttäisi mun käsiä ja kääntäsisi päätä niin että näkisin myös takaviistoon.