Meidän tavanomaista tuuriamme: sen kerran kun pääsimme koirahiihtovuorolle, siellä ei ollut juuri ketään koska lähiseudulla oli kisat. No, onneksi JW sattui paikalle ja lupasi hiihtää molempien koirieni kanssa. Vetoapua ei kuitenkaan saatu ja siksipä päädyimme vain pienen pätkän vedätykseen, niin että minä olin kutsumassa edessäpäin.

Pätkän se veti hyvin muutamaa taaksevilkaisua lukuunottamatta. Otettiin heti perään toinen samanmoinen pätkä, mutta nyt menin pidemmälle latua vastaanottamaan. Laki kuitenkin toppasi edelliseen pysäytyspaikkaan kun siinä sattui seisomaan ihmisiä. Onneksi olin näköyhteydessä ja heti kutsuin koiraa jatkamaan minkä se sitten tekikin.

Toivottavasti tästä saataisiin meille uusi laji, itsehän en osaa hiihtää joten toisten armoilla tyystin mennään. Mutta ehkä se onnistuu? Sen verran sisuunnuin että iltasella kävin hiihtämässä jäällä, jospa tämä vanha koira oppisi uusia temppuja..