Kävimme jälleen kävelyllä satamassa, ja kyllä olin taas tosi tyytyväinen Lakiin. Se menee edellä paikkaan kuin paikkaan, katselee avoimin silmin vastaantulijoita eikä säiky koviakaan ääniä. Vaikka en aikoinaan pitänyt Lettuakaan mitenkään arkana pentuna, täytyy sanoa että tässä on eroa kuin yöllä ja päivällä! Toivottavasti se on pysyvää!

Aholaidan kentälle sitten. Laki teki kaksi eri treeniä, ekalla kerralla otin nakkiavusteisesti eteenistumisia, miniseuraamisia (max. 2 metriä) ja maahanmenoja. Sitten leikkiä villapintelipalmikolla. Toisella otoksella pelkkää leikkiä. Nakkitreenissä laki pääsee helposti omille teilleen, jos se näkee jotain kiinnostavaa se vaan lähtee. Eihän se kauas mene mutta ärsyttävästi sen keskittyminen herpaantuu heti jos nakki ei ole juuri kuonon edessä. Toisaalta pitäisi varmaan olla tyytyväinen siihen että se on oma-alotteinen ja utelias... Leikkihommissa mun pitäisi malttaa lopettaa ajoissa. Nyt toisella kerralla saatiinkin lyhyt mutta intensiivinen leikkituokio, jonka lopuksi otin pennun syliin ja silittelin sen rauhalliseksi.