Letun matkaseurana Seinäjoella agikisoissa. Sainpa taas olla ylpeä siitä miten hienosti pikkukoira ottaa kaikki uudet asiat. Meluisassa hallissa se käveli häntä pystyssä, jokunen vastaantuleva koira räyhäsi etuhampaat pitkällään mutta Laki vain katseli avoimin silmin - no hieman piti niskakarvoja pörhistää. Juttelemaan tulevat ihmiset vastaanotettiin riemukkaasti mutta villiintymättä.

Pelottaviakin paikkoja päästiin tutkimaan. Koska kisa oli paineilmahallissa, sisäänkäynti oli ahtaista pyöröovista. Oven sisälle meno oli Lakista vastenmielistä mutta ensimmäisen kerran koppasin sen syliin ja nostin "lokeroon", sittenhän se käveli omin jaloin kun minä työnsin ovea. Seuraavilla kerroilla se sitten meni itse edeltä, paitsi viimeisellä kerralla se ehti pakittaa takaisin taaksepäin ennen kuin saatiin ovihässäkkä liikkeelle. Nou hätä, vähän rinnan alta avustusta ja taas mentiin.

Vessat (ihmisten siis) sijaitsivat jonkinlaiselle jalustalle nostetuissa parakeissa. Sisäänkäynti oli harvalautaisista kuormalavoista rakennetuin portain. Otin Lakin mukaan kun menin hakemaan vettä, vähän se ihmetteli erilaisia alustoja mutta pelon merkkejä en siitä nähnyt vaikka lattiat kumisivat ja koko rakennelma oli vähän horjuva. Aika jees koira siis :)