Agikisat Mikkelissä, tuomarina Johanna Wurthring. Kokonaiset kolme rataa ja ihan optimaalinen sää, kenttä jälleen loistavassa kunnossa.

Eka rata oli hyppäri. En kauheasti viritellyt Lakia ja se lähtikin radalle vähän löysästi. Rata oli mukavan jouheva mutta sellainen että koko ajan piti olla kääntämässä eikä koira oikein itsestään päässyt vauhtiin. Taktiikkanani olikin ottaa "varman päälle" mutta niin vaan sitten yhdestä putkesta tullessaan Laki tuumasi että mamma liikkuu liian hitaasti joten valitsempa eri reitin ja singahti mun selän taakse väärälle esteelle. 

Toisella radalla Laki tuumikin sitten vähän enemmän. Se tiesi jo mitä tehdään ja vauhtia olikin tuplaten. Pitkän pätkää se tuli rataa tosi hyvin mutta sitten se ns. lähti käsistä... ja suoritti about 5 estettä ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Jee, sillä oli hauskaa...!

Olisin jättänyt kolmannen radan väliin kun tuntui siltä että Laki ei ole hanskassa ollenkaan. Onneksi en jättänyt. Sillä vaikka se tällä(kin) radalla sitten valitsi väärän esteen kertaalleen, meno siihen asti oli niin mahtavaa että ei paremmasta väliä! Laki liikkui ja irtosi ja meidän yhteistyö tosiaankin tuntui Agilitylta. Kun se sitten tuli pujottelulle ihan väärästä suunnasta ja siksi ehkä aloittikin väärin, se jatkoi pujottelua minusta välittämättä suorastaan sellainen maaninen ilme naamassaan. Silloin musta alkoi tuntua että viimeinkin Laki taitaa olla syttynyt tähän lajiin. Nyt on mun aika opetella ohjaamaan.

Kolme hylkyä siis päivän saldona, mutta lopultakaan ei harmita. Kun mulla on ollut kaksi perässävedettävää koiraa ja niiden kanssa on ratoja tahkottu viimeiset 10 vuotta, tämä Lakin meno on jotain ihan muuta, enkä halua sitä yhtään hillitä. Ehkä se videokameran osto olisi nyt järkevää, ainakin siitä pystyisin näkemään ne pienetkin omat virheet joiden korjaamisella sitten radat saadaan menemään oikein. Eikä meillä myöskään ole nyt kiire sinne komosiin, ohjaus ja ohjautuvuus pitää saada kuntoon ensin. Mutta sitten, vaviskaa!