Parkkisenniemen Jarin jälkikurssilla. Tyypillisesti olin lupautunut kolmeen paikkaan yhtä aikaa joten "vähän" myöhästyin alusta, mutta onneksi ehdittiin kuitenkin tehdä Lakille pikku jälki. 

Lakin jälki tehtiin pulkkamäkeen, heinikkoon. Se myös ajettiin melko tuoreeltaan. Jäljelle oli . 5m jana ja janan ja jäljen risteyskohdassa oli merkkipaalu. Ekalla lähetyskerralla Laki lähti paahtamaan vieressä kulkevaa polkua edes ajattelematta etsiä jälkeä, tai sitten se ajatteli että jälki lähtee paljon kauempaa. Otin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt se eteni kohtuu suoraan ja löysi jäljen, nuuski askeleita molempiin suuntiin mutta ei lähtenyt ajamaan. Sitten se alkoi haahuilla ja siirtyi takajäljen puolelle ja jäljestikin takajälkeä tielle asti. Huh-huh.

Lopulta sain sen (auttamalla?) oikealle jäljelle, ja hyvin tyypillisesti se kaahotti menemään siksakkia ja sinnepäin. Ekasta esineestä juostiin yli mutta tokalle esineelle se pysähtyi ja sen jälkeen jäljestikin jo huomattavasti paremmin. Kulmassa ylimeno, sitten väärän suunnan tarkistus ja lopulta jatkoi ihan tasan tarkkaan kulmasta oikeaan suuntaan. Kolmas esine nousi hienosti mutta loppupalkkana olleesta purkista se meni vierestä ohi.

Mentiin alas keskustelemaan ja laitoin Lakin makaamaan, ensin se ei meinannut pysyä mutta rauhottui sitten ja keskustelun jälkeen annoin sille loppupalkan.

Keskusteltiin seuraavaa: On todennäköistä että Laki on epävarma jäljen alussa ja se purkautuu kohkaamisena ja väärinä jälkinä. Nyt aloitetaan niin että koira varmasti onnistuu: ihan minimatkainen jäljen etsintä / jana, ei mahdollisuutta takajälkeen (voisin vaikkapa hypätä siihen kohtaan mistä jälki alkaa) ja ensimmäinen esine hyvin lähelle jotta koira saa heti palkan kun se aloittaa jäljestämisen. Maastonkohta pitäisi valita siten että oikea jälki olisi helppo valinta ja esine siten että vahingossa ohi ei voi mennä. Ajatuksena siis se että vahvistetaan oikeaa toimintoa estämällä väärät. Ihan loogista.