Aloitin Lakin kanssa "treenaamisen" kun se täytti 6 viikkoa. Treenaaminen on aika jäykkä sana kun vain puuhastellaan jotain pientä, pääpaino on ihmeellisen maailman tutkimisessa ja yhteisen olomuotomme löytämisessä. Suhteen rakentaminen on tässä iässä se kaikkein tärkein tehtävä.

Laki on toistaiseksi vaikuttanut aika omatoimiselta, ja huomaan että se onkin heti vaikeampaa saada keskittämään huomionsa minuun. Äitinsä Lettu kun oli pikkupennusta lähtien kuin toinen varjoni... Tässä ei kuitenkaan muu auta kun kulkea sen kanssa paljon kahdestaan, leikkiä paljon ja asettaa sille rajoja samalla rakastaen. Mitäänhän ei voi vaatia ennen kuin nämä perustukset on rakennettu.

Olemme siis kulkeneet autolla, käyneet kaksi kertaa kanavalla ihmettelemässä laivoja ja betoniympäristöä, ja muutaman kerran ihan tiellä kävelyllä. Vesilätäköt ovat tähän asti olleet pelottavin juttu, ihmiset, autot, koneet ja äänet ihan toisarvoisia.

Varsinainen treenauskin on aloitettu: ensimmäiseksi aloin opettaa sille eteenistumista. Makupaloilla, itse polvillani, ohjaten pennun leukaa vatsaani kiinni. En ole vielä liittänyt tähän käskysanaa enkä ole odottanut että Laki istuu, vain ja ainoastaan leuka kiinni minussa. Tosin usein se tumpsahtaa pyllylleen :)

Näitä ja muitakin "asentoja" ajattelin opettaa tässä alussa, seuraamisen otan kuvioon vasta sitten kun leikkiminen sujuu vieraassa paikassa. Nyt se ei (vielä?) jaksa keskittyä uudessa paikassa leluun vaikka kotona se leikkii raivokkaasti. Luoksetulon alkeita on tullut opeteltua myös: koska Laki menee milloin mihinkin itsekseen on se sitten helppo kutsua sieltä pois, ei tarvita ketään kiinnipitäjää. Tulee kyllä kun kutsun, joskin joskus täytyy käyttää vähän kimakampaa ääntä jotta pennun korvat aukenevat :D