PeKo treenit Saviontien varressa. Mentiin KH:n kanssa etukäteen ja tallottiin kaikille jäljet valmiiksi. Kun treeniporukka sitten tuli, kokoonpanossa olikin tullut muutoksia ja vaihdeltiin vähän jälkiä. Me päädyttiin Lakin kanssa sitten ajamaan Ahkulle tehty pitkä jälki. Vaikeaksi sen arvasinkin mutta päätin lähteä kokeilemaan miten Laki selviytyy ns. oikeasta tilanteesta. Kun lähdettiin jälelle, alko ilta hämärtää. Sitten huomasin että olin unohtanut jälkivaljaat kotiin, niinpä lainasin liinaa ja lähdin pannasta ajamaan. PT lähti mukaan.

Jäljen nosto sujui... hmm. Jotain jälkeä Laki lähti ajamaan joskin puolella nenällä. Seurattiin kuitenkin perässä ja jälkeenpäin kuulin että ilmeisesti ihan oikein oltiin mentykin, KH oli kierrellyt siinä alussa ennenkuin lähti varsinaisesti matkaan. Jossain vaiheessa Laki sitten tiivisti ajamistaan ja tässä alkoi taas oikein vetää, silloin olin jo varma että jälellä ollaan. Aika paljon koiraa kyllä haittasi tuo pannasta ajaminen: aina kun liinasta tuli nyppäsy, Laki pysähtyi ja kääntyi katsomaan. 

Kuljettiin hankalistakin maastokohdista ja matkaa kertyi, varmaan kilometri ainakin, pikkuhiljaa Laki alkoi tekemään stoppeja jäljestämiseen ja jouduin sitä auttamaan eteenpäin. Sitten oltiin hakkuuaukealla, kun alkoi tuntua siltä että Laki ei enää jäljestä. Silloin nähtiin JT:n auto ja soitettiin sinne, hekin näkivät meidät ja kertoivat että ollaan ihan oikeassa paikassa. Jatkakaa vaan, kuului ohje.

Sain Lakin viemään meitä jonnekin, mutta kohta oltiin samassa paikassa uudelleen. Uusi yritys, tällä kertaa löysimme yhden esineenkin joka ilmeisesti olikin jäljen ensimmäinen, mutta kohta taas oltiin samassa kohdassa. Välillä PT vajosi kivenkoloon ja minä itse juutuin mutakkoon... 

Niin siinä sitten lopulta kävi että emme me eikä koirakaan enää osannut minnekään. JT antoi autolta apuja (äänitorvella ja valoilla) jotta löysimme sysipimeästä metsästä pois. Nolo loppu... mutta toki, olihan tehtävä vaikea vielä varsin kokemattomalle Lakille. Kyllähän se pitkän matkaa jäljesti ihan mallikkaasti, joten toivoa vielä on