Piiiitkästä aikaa SK:n vetämissä viikkotreeneissä.  Tokikaan syyttä en ole ollut pois: ensin Lakilla oli juoksut, sitten oltiin matkoilla, sitten möllikisat sattuivat meidän treenipäivälle ja viime viikolla lepuutin Lakia ontumisen jälkeen. Ehkä tauko tekeekin hyvää, tai sitten ei...

Rata oli hauska, sopivasti haastetta ja kuitenkin helppoakin pätkää ettei mene ihan vaan vääntämiseksi. Yllättäen meille suurimmaksi ongelmaksi muodostui ihan simppeli taaksevienti ja sen jälkeinen elämä (en tiedä voiko tätä kutsua päällejuoksuksi?). Nakkasin Lakin hypyn taakse ja yritin ottaa sitä mukaan hypyn yli mutta kerta toisensa jälkeen se jo meinasi hypätä mutta jatkoikin sitten esteen takana matkaansa esteen ohi. Liikuin liian nopeasti (toisaalta tässä pitikin liikkua). Onnistuin ottamaan koiran hypyn yli jos käänsin itseäni takaperin, puolivalssille, mutta tämä aiheuttaa turhaa hidastusta sekä koiran että omaan menoon ja lisäksi hypystä tuli helposti turhan "syvä". Kun yritin ilman koiraa ottaa ulkokädessä huomasin että mun käsi on ihan tosi lyhyt eikä siksi näy hypyn yli koiralle vaan ohjaa hypyn ohi! Onko mun kädet siis kutistuneet? Ei, vaan jäykkyyteni ja lihavuuteni johdosta kädet ei vaan ylety kropan ulkopuolelle. Ongelma se tämäkin.

Muutenhan rata meni mukavasti, erityisen iloinen olin Lakin itsenäisestä avokulman pujottelun sisäänmenosta sekä pujottelemisesta vaikka irtaannuin sivusuunnassa sillä aikaa kun se pujotteli. A:n kontakti ekalla kerralla hieno, sitten  toisella kerralla Laki "unohti" pysähtyä mutta uusinnalla taas hienosti. Rengas taaksevientinä + sokkarina onnistui helpon tuntuisesti.

Seuraavaksi kerraksi saatiinkin kotiläksyä liittyen pujottelussa ohjaajan siirtymismahdollisuuksiin... tavoitteena tietenkin täydellisen itsenäisesti pujotteleva koira.