Olen aika estottomasti antanut Lakin käyttää hampaitaan myös minuun, jopa rohkaissut sitä siihen, joskin sitten myös nopsasti kaivanut jotain lelua tai rättiä esille "paremmaksi vaihtoehdoksi". Tänään kuitenkin piti olla eri mieltä, jopa kahdesti:
Aamulla leikkasin sen kynsiä, ja Laki oli sitä mieltä että se ei ole sylissä nätisti toimituksen ajan. Kun se oli aikansa venkkoillut ja vikissyt, se alkoi ensin murista, sitten veti koko naskalikalustonsa esiin ja yritti purra. Ihan kunnolla. Meinasi siitä sitten tädiltä kädet loppua kesken mutta jotenmiten sain sen pakotettua paikoilleen ja tyynnyteltyä sen verran että ne kynnet leikattiin. En puhunut mitään, vain estin ja pidin aika kovaakin kiinni.

Toinen taistelu tuli illalla metsälenkin jälkeen kun olin laittamassa sitä autoon. Olen ottanut tavaksi ottaa sen syliin hetkeksi siliteltäväksi ennen autoon laittoa, mutta nytpä Laki oli sitä mieltä että se haluaa maahan tai autoon, tai ihan minne vaan, mutta ei syliin. Raivoaminen oli sitä luokkaa että mua jo alkoi pelottaa! Ei mitään pientä näpsimistä vaan kunnolla kita auki ja voimalla kiinni siihen mihin ylettyi. Nyt ei ollut enää vaihtoehtoja vaan otin niskanahkasta kiinni ja väänsin, rauhottui se sitten pikkuhiljaa. Päälle sitten silittelyt ja tyynnyttelyt.

Vähän mietityttää a) mistä tuo johtuu ja b) onko se tilapäistä vai pitääkö näihin taisteluihin varautua jatkossakin?

No, paljon hyvääkin ollaan touhuttu yhdessä: ollaan käyty kävelyllä sekä kaupungilla että metsässä. kaupungilla Laki ei tuumannut mistään mitään, mikä on tietysti hieno juttu. Metsässä tavoitteemme oli totuttautua kävelemään "missä sattuu" eli polkuja vältellen, kuten tulevan hyvän haku- tai jälkikoiran kuuluukin.

Edessäistumisharjoituksia on tehty joka päivä useita pikkusarjoja, ja ne menevät jo muuten tosi loistavasti, etutassuja pitää vain välillä korjata alas. Leikkihommissakin on edistytty: vaikka häiriöllisessä paikassa Laki helposti jää katselemaan ja unohtaa leikin, kotona se jaksaa yhä pidempiä leikkituokioita ja käyttää suutaan paremmin. Metsässä se sitten leikki myös innoissaan lötköillä juuttipatukoilla, mutta sitten suun ja patukan väliin tuli mustikka joka maistui pennusta omituiselta. Kun palasimme autolle leikitin Lakia vielä sillä nahkaisella hetsirätillä, ja tämä on kyllä Lakin mielestä ihan best juttu!


Askon vanhat ruokalaput ovat päässeet uusiokäyttöön :D