Vaajakosken Uimalanniemen nurtsilla. Aika kova tuuli ja kostea keli. tein n. 150m pitkän jäljen, jossa namipaloja 3-6 askeleen pötköinä epämääräisin välein, lyhin väli taisi olla 3 askelta pisin taas about 50 askelta. Tuoreeltaan ajamaan.

Alkumatka meni taas siihen, että Laki söi namit ja sitten väisti jälkeä.  palasi taas namikohdassa jälelle. Nyt kuitenkin päätin etten puutu sen tekemisiin, halusin että se alkaa itse funtsia nenänsä käyttöä. Ja kas kummaa, aika pian se rauhottuikin jäljen päälle! Annoin sen myös valita vauhtinsa itse enkä siis vetänyt vastaan jos se syöksyi eteenpäin vaan annoin liinasta löysiä. Yllättäen tämä vaikutti rauhoittavasti myös.

Pitkiä pätkiä Laki jäljesti tosi tarkasti, mutta myös tarkasti imuroi makupalat. Kulmiin olinkin laittanut makupaloja joten ne mentiin niiden voimalla, mutta sitten loppuvaiheessa oli kulma jossa ei ollut makupaloja, kuten ei myöskään pitkään aikaan suoralla sitä ennen. Laki tuli tähän kulmaan hyvää vauhtia mutta nenä maassa, ja meni kulman paremmin kuin ikinä, ihan nuolemalla askel askeleelta! hetikohta kulman jälkeen olikin sitten palkkaa, hyvä juttu.

Viimeisessä kulmassa kuitenkin Laki ajoi yli, tai olisiko hieman oikaissut kulmaa ja palnnut sitten edelliseen askeleeseen syömään, eikä se millään osannut jatkaa. Eli lopetti työskentelyn tosta noin vaan. Näitähän se on tehnyt metsässäkin, enkä käsitä miksi. Mun piti sitten ihan kädestä pitäen näyttää sille missä jälki jatkui, sitten päästiinkin loppupalkalle.