Koirakorvessa tein jäljen joka kulki aluksi hakuradan keskilinjanpolkua pitkin, sitten koukkasin pienen mutkan oikealle ja takaisin polulle, sitten n. 200 metrissä 90 mutka vasemmalle ja sieltä  kaartaen alatielle. Polkujahan tuonne osuu muutamia ja tein näihin polkujen risteämiin tarkoituksella erilaisia "kuvioita": mentiin suoraan yli tai sitten viistosti niin että kuljin vähän matkaa polkuakin pitkin. Lopussa vielä alatielle ja sieltä ylös ennen loppupalkkaa. Tarkoituksena siis kunnolla treenata näitä polkujen kohtaamisia. Jälki vanheni puolitoista tuntia, siellä oli 4 esinettä + kissanruoka lopussa. Matkaa kertyi  600 - 700 metriä (gepsi ei käynnistynyt heti alussa, siksi arvio). Pikkupakkanen ja maassa paikoitellen vähän lunta!

Annoin Lakin itse nostaa jäljen eli vein sen valjaissa "päiväkävelylle" polulle. Ja lähtihän se hyvin ajamaan, välillä mietin että paahtaako polkua vain polun vuoksi mutta pysähtyi se silti eka esineelle ja teki tuon pikku koukkauksen sinne oikeallekin ihan suunnitellusti. Tässä koukkauksessa se kuitenkin hukkasi jäljen ja lähti väärään suuntaan, en mennyt perässä vaan jäin seisomaan joten se tuli takaisin ja jatkoi. 90 mutka vasemmalle meni tarkasti, ja siellä oli pätkä varsinaista ryteikköä missä jouduin jarruttelemaan sitä aika paljon, hyvin pysyi jälellä.

Sitten tultiin polkuristeyksiin. Ekaa risteävää polkua Laki seurasi 5 - 10 metriä mutta palasi takaisin minun puuttumatta asiaan. Sitten seuraavassa kohdassa olin poistunut polulta Y-muotoisesti ja Laki jatkoi polkua pitkin... se kuitenkin huomattuaan asian alkoi etsiä jälkeä suoraan vasemmalta puoleltaan eli sieltä missä jälki olikin. Seuraava hukkaaminen tuli samanlaisessa paikassa ja tähän Laki teki todella hienon jäljennostoympyrän. Viimeiset harhautukset alatiellä eivät enää saaneet Lakia kadottamaan oikeaa jälkeä.

Olin erittäin tyytyväinen tähän. Nyt Laki oikeasti halusi pysyä jäljellä ja kun se huomasi ettei siellä enää ole, se etsi jäljen innokkaasti uudelleen ihan itse. Kaikki esineet nousivat varmasti. Motivaatio oli siis kohdillaan eikä hiipunut loppua kohden.

Hyvä Lakeri!