Peko-jälki Liepeen hautausmaan edessä. Jäljellä oli mittaa about 300 metriä, ehkä enemmänkin, ja se ehti vanhetakin n. tunnin. Kulmiakin oli, ja pätkä tienreunusta. Maa oli pääasiassa luminen mutta jälki ei joka kohdassa näkynyt koska varvikko oli melko korkeaa. Lisäksi oli pimeää, enkä mä edelleenkään muistanut ottaa otsalamppua mukaan (vaikka edellisen koiran perässä juostessa olin juurikin tästä syystä kaatunut ja luokannut kinttuni). KH ja JJ kävelivät perässä jutellen keskenään.

Yllättäen(KÖ?) suurin vaikeus oli perässä kulkevat, juttelevat ihmiset. Se pysähtyi useaan kertaan ja jäi tuijottamaan taakseen. Sitten uudella käskyllä tai välillä jopa jälkeä sille näyttämällä se jatkoi. Pääasiassa se pysyi hyvin jäljellä, mutta sillä on ikävä tapa nostella päätään jolloin ohjaaja ei voi olla varma jäljestääkö se. Jos kelit sallivat tehdään sille kyllä makkarajälkiä.

Jäljellä oli myös yksi esine, mutta ikävä kyllä se sijoittui juuri sellaiseen kohtaan että koira kulki jäljen sivussa. Tilanteen tasalla ollut KH kuitenkin huomasi esineen ja käski pidättämään liinasta, näin saatiin Laki himmattua esineelle ja kyllähän se esineen merkkasi tökimällä kuonollaan. Palkkasin tästä ja pyysin sitä vielä pariin kertaan läppäämään esinettä tassulla minkä se tietysti tekikin. Sitten jatkettiin jälkeä, ja ihan kuin laki tämän jälkeen olisi ollutkin tarkempi? Ainoastaan tielle tultaessa Laki oli sitä mieltä että jälki varmaan loppuu tähän. Kuitenkin kun tässä näytin sille tienreunassa näkyviä askeleita, se jatkoi ja hyvin jatkoikin! Ihan viimeisen kulman se sitten oikaisi, sai ilmeisesti maalimiehestä niin vahvan hajun kun matkaa ei ollut kuin alle 10 metriä. Ilmaisu tuli ihan itsestään.