Saviolla kaatopaikantien varressa. tein molemmille koirille jäljet, mutta Lakille aiotusta "helposta" jäljestä muodostuikin parin kilsan vaellus (joo, nyt ymmärrän miksi navigaattori on hyvä olla olemassa, olisin muuten varmaan joutunut Lievestuoreelle asti) niinpä ajoin Lakilla Letun jäljen joka oli sille ehkä himppasen liian vaikea. Pari tuntia vanha, 500metriä, 6 esinettä joista puolet jälkikapuloita ja puolet tavaraa. Yksi ysikymppinen ja yksi terävä kulma. Maastovaihtelua mustikkatyypistä louhikkoon ja runsaasti korkeusvaihtelua. Annoin Lakin nostaa jäljen tieltä ja hyvin se siitä sen nostikin.

Laki jäljesti hämmästyttävän tarkasti: muutamassa sammalkohdassa näin vielä omat jalanjälkeni ja muutaman epätavallisen kiven ja puun muistin. GPS:n jälkikuvioissa ei ollut yhtään eroa.

Eka kulma meni tosi tarkasti. Toiseen, terävään kulmaan Laki jäi odottelemaan minua mutta jatkoi sitten tasan jäljen päällä. Louhikko ja jyrkkä rinne meni hienosti.

Kuitenkin tuon terävän kulman jälkeen lakin ote jälkeen herpaantui, ehkä se väsyi? Se pysyi edelleen jäljellä mutta kulki korkealla nenällä ja seilasi. Tielle tultiin kyllä tasan samasta paikkaa mistä olin tullut jälkeä tehdessä. Palkkasin Lakin tiellä kun se ei nostanut viimeistä esinettä enkä siitä ollut päässyt palkkaamaan.

Esineistä nousi vain kolme: ne kaikki käyttöesineet. Puukepit jäivät siis metsään. Mikä ihme niistä tekee niin vaikeita?

No, kokonaisuutena olin hyvin tyytyväinen tähän :)