Tuurin tuliaisina saimme pienoishiomakoneen (halpis-Dremelin), jolla olisi nyt tarkotus jatkossa hoidella koirien kynnet. Lakin kanssa oli vaan pikkuisen ongelmia... se riuhtoi ja kiljui niin etten päässyt ekaa kynttä pidemmälle. Nyt kun se on jo niin iso ja vahva, en onnistunut millään. Onneksi Timppa tuli kaveriksi ja tehtiin niin että minä pitelin Lakia ja Timppa käytti konetta. Lopettihan se rimpuilun kun huomasi että karkuun ei pääse. En siis usko että se pelkäsi laitetta (ei muutkaan koiramme pelänneet) vaan kyse oli taas siitä että neidin yksityisyyteen kajottiin, eli sama rumba olisi ollut kyseessä jos olisin saksilla leikannut.

Kun viimeksi kerroin miten rohkeasti Laki suhtautui vanerihirveen, nyt saatiin päinvastainen kokemus sinisestä pahvilaatikosta joka oli ilmestynyt lenkkipaikkamme autonjättöpaikalle Pönttövuoreen. Laki tuli autosta ja puhisi ja pörisi laatikolle (minä en ollut edes huomannut sitä). Kävelin sitten itse kohti laatikkoa ja Laki yltyi ihan haukkumaan sitä. Kun kävelin laatikon ohi (käänsin sekä sille että koiralle selän) Laki meni haistelemaan sitä ja äkkiä sitten tamppasi etujaloillaan sen päälle. Tapettu!