Ei tästä tuu mitään! Sellainen oli fiilis kun oltiin Toivo-treeneissä. Rata oli ihan mentävä (by VT)  toki vaikeita paikkoja mutta jotenkin vaan Laki lähti vähän väliä käsistä - ja meidän tapauksessahan se käsistä lähtö tapahtuu siten että Laki menee minne huvittaa. Esim. ovelle kun sieltä tuli joku ihminen...

Toisella kierroksella (tietenkin) osasin sitten ohjata niin että nuo ohjauksen katkeamishetket ennakoidaan ja otetaan tarkemmin tai liikkuvammin. Ja tämähän menikin sitten vallan mainiosti, ainoastaan kepeille viennin jouduin ottamaan uusiksi, Laki ei kuitenkaan osannut noin vaikeaa umpikulmaa vaikka se ekalla kiekalla meinasikin onnistua.

Erot ekan ja tokan kiekan ohjauksissa:

Lähtötilanne: ekalla kiekalla lähdin koiran kanssa yhtä aikaa kuten yleensä teen. Tämä meni tietty ihan ok, mutta toisella kerralla menin kolmosen taakse kutsumaan, merkkasin sen ja lähdin juoksemaan puomille. Luulen että tämä toinen kerta meni paremmin, nopeammin, ja ainakaan koiralla ei olisi ollut aikaa hohhailla joskaan tuolla kulmassa ei olltu mahiksia karata kun olis tullut seinä vastaan.

Puomin jälkeen: ekalla kerralla tein valssin ihan puomin alla, tähän laki ei reagoinut vaan jatkoi suoraan. Valssi olisi pitänyt tehdä liikkuvammin jolloin veto olisi ollut 5-esteelle. Toisella kerralla teinkin persjätön johon Laki reagoi ja mä pääsin myös ottamaan hyvin vastaan sieltä 5-hypyn viereltä valssilla, mistä sain lähetettyä 6 - hypylle ja pääsin edelle 7-8suoralle.

7-8-suoran menin eka kiekalla yhdessä koiran kanssa ja vedin vaan putkeen. Hidasta, löysää ja epävarma lopputulos. Toisella kerralla kun olin lähettänyt hypylle 6, ehdin edelle niin että sain tehtyä persjätön ennen putkea. Hyvä veto päällä ja selkeä ohjaus putkeen.

Putken jälkeen tein molemmilla kerroilla twistin (?) hypylle. Ekalla kerralla oli tarkoitus viedä kepeille pakkovalssilla mutta en ehtinyt, niinpä yritin takaaleikkausta jonka tein liian nopeasti (Laki aloitti pujottelut ensiksi oikein!) ja Laki keskeytti pujottelemisen. Toisella kerralla tein vähän vekkiä ulospäin ja rauhallisemman takaaleikkauksen ja näinhän se sitten onnistui.

Loppurata ei sitten meille vaikea ollutkaan, ekalla kieroksella menin suht koiran kanssa yhdessä hyppyjen oikealta puolelta, toisella kierroksella jätin Lakin enemmän yksin tekemään takaahyppyä jolloin pääsin hieman vekkaamaan ennen muuria, toisaalta tässä piti sitten olla tarkkana ettei koira vedä edellisestä hypystä vasemmalta ohi.

Ihan loistava treeni, kiitos Väne! Paljon ajattelemisen aihetta kuten nuo meidän kontaktit jotka nyt viime aikoina on kisoissa vähän paukkuneet. Pitäisikö se pysäyttäminen sittenkin ottaa ohjelmaan? Vaikeaahan se varmasti tulee olemaan tai sitten kotiin pitäisi saada jonkunsortin kontaktieste jotta niitä toistoja saataisiin päivittäin. Samaten pujottelun vaikeammat sisäänmenot pitäisi saada varmemmiksi, niitähän toki voin kotonakin treenata vaikka ihan hihnassa.