Viikkotreeneissä tällä kertaa kouluttajana Tuija K. Onpas edelliskerrasta aikaa... Tuija koulutti aikoinaan ryhmää jossa olin mukana Hessun kanssa. Arvostan kyllä Tuijaa kouluttajana sillä vaikka hän ei itse kisaa niin seuraa aktiivisesti alan tapahtumia ja niin oman seuran aloittelevien kuin huippujenkin kisasuorituksia. Ja vaikka Tuija itse sanoo ettei osaa puhua niillä hienoilla termeillä eri ohjauskuvioista - no en osaa minäkään :D ja Tuija kehtaa sanoa ja ehdottaa, kaiken ei tarvitse mennä niinkuin ne huiput tekee.

Heti radan alkuun kokeiltiin sellaista että otin vastaan tuosta 2-hypyn ylemmän siivekkeen kohdalta ja peruutin siitä tekemään sylkkärin kolmoselle. Tämä meni ihan hyvin mutta koiran vauhti kärsii. Lopussa kokeiltiin myös sellaista että pyöräytän Lakin selkäni takana kolmosen siivekkeen ympäri mutta sitä ei osattu minä eikä koira, kannattaisi kyllä opetella. Kuitenkin puhttiin että jos tämä olisi ollut kisa-aloitus, meille varmin ja nopein tapa olisi ollut lähteä koiran kanssa yhtä aikaa ja ihan simppelisti viedä vasemmassa kädessä Laki alusta kolmoselle ja vaan sitten törkätä putkeen kun oltaisi tultu kakkosen ja kolmosen välistä ulos.

Yllättäen Laki ei hakenut itsenäisesti puomille vaan se piti saattaa. Tämä varmaan johtui siitä että tuo alku oli niin hidas, putkesta ei sitten tultu edes normaalivauhdilla ulos. No, saattamiseksi riitti että kiersi itse tuon 10-hypyn.

A:lle viennissä olisi voinut leieröidä hypyn 14 mutta käytännössä koiralle sai "tukevamman" linjan kun liikkui lähempänä koiraa. 10 hypyltä otin alapuolelta valssilla Lakin käteen ja siitä nakkasin keinulle, puolta vaihdoin vasta muurilla takaaleikkauksella.

Sitten alkoi ongelmat. Laki hakeutui hypyn 13 jälkeen aina vaan A:lle. Ja nyt me keksittiin miksi, ja tämä sama syy lienee ollut kisoissakin syynä, ainakin osasyynä Lakin omatoimiseen irtoamiseen: Kas kun minä jatkan juoksemista, ja vaikka kuinka käännyn uuteen suuntaan ja kutsun Lakia nimeltä, se on jo lukinnut tuon väärän esteen (tässä tapauksessa siis A) ja se vaan luulee että sen pitää suorittaa se ensin ja tulla mun luokse vasta sitten. Näinhän on opetettu! Nyt en saa mennä kovin kauas mutta mun täytyy selkeästi kääntyä sitä vastaan ottaakseni sen ikäänkuin luoksekutsuna (tän takia myös ne päällejuoksut on olleet niin vaikeita!) ja myös tuolla hypyllä 13 voin jo vihjaista sille että katsoppas, linja vaihtuu. Siis ihan simppeliä mutta jotenkin tässä vaan tuli sellainen ahaa-elämys. Ja tästä lähtien jos joku vielä sanoo että ylävartaloa tai varsinkaan koko kroppaa ei saa kääntää juoksusuunnasta pois niin en usko.

Kepeille meno, tällainen kohta oli treeneissä joku aika sitten ja silloinkin se oli meille hankala, vaikka Laki osaa hyvin hakea kepit jyrkemmistäkin kulmista. Nyt vaan seistä tönötin tai juoksin jotenkin sen edessä eikä se nähnyt keppejä. Kun selkeästi otin Lakin oikeaan käteen ja siitä lähetin kepeille, ei aloituksessa ollut mitään ongelmaa. Jouduin sitten vaihtamaan puolta keppien lopussa mutta eihän siinä mitään, Lakista toki huomasi että niitä on tehty tosi vähän niin että vaihdan puolen kun Laki on vielä pujottelussa sisällä mutta onnistui se kun äänellä tuin sitä. ja pujotteluvauhtikin löytyi taas :)

Loppuradan sain onnistumaan niin että pyöritin Lakin muurin ympäri, silloin Laki sai suoran linjan noille hypyille 16 ja 17 ja hyppäsi ne in-outtina. Sitten piti vielä hieman vetää sitä jotta saatiin oikea putken suu. Putkella takaaleikkaus riitti kääntämään Lakin oikeaan suuntaan putken jälkeen eikä sillä ollut aikomustakaan mennä siihen viereiseen putkeen. Sitten sattui hassu juttu. Hypättyään 19 Laki äkkiä kääntyi ympäri ja hyppäsi sen takaisinpäin. No siellä kulmassa oli meidän kassi jossa oli sitä ihanaa Natural Menua mitä meillä eilenkin oli mukana! Laki vaan haistoi sen! Tästä vähän päättelin että se eilinen radalta rynnistäminen olisi saattanut johtua autossa olleesta sapuskasta...

Lopuksi kokeiltiin vielä tuota kepeiltä - putkeen väliä tiukemmalla kaarteella: piti rohkeasti vekata ihan muurissa kiinni ja helpostihan se lipsahti sitten muurin yli. Lisäksi mun piti olla niin lähellä koiraa että mun oli vaikea ehtiä varmistamaan oikeaa putkenpäätä. Mutta toki harjoituksen kannalta tämä piti testata, jos kisatilanne olisi niin se muurin ympäri vieminen olisi meille varmasti paitsi varmin, myös nopein ratkaisu.

Ihanaa :)