Muutamien kavereiden kanssa iltatreenailemassa. Viileähkö ilma mutta aurinkoinen.. Ja Lakiahan kylmyyskään ei haittaa.

Ensin seuraamista. Jos jätetään huomiotta se että Lakin piti välillä oikein intohimoisesti tuijotella mitä muut koirat tekee, se teki hienoa seuraamista - taas. Yleensä tuijottelun sai katkaistua kun lähdin kulkemaan eri suuntaan, Laki oli mulla kiinni. Nyt kun vaan muistaisi palkata sen aina kun se palaa seuraamiseen, kun se kuitenkin saa hihnasta pienen pakotteen kun lähden eri suuntaan... mihinkään nyppimiseen en kuitenkaan sortunut.

Henkilöryhmä tehtiin nakilla imuuttaen, ei Laki vilkaissutkaan keneenkään vaan kulki nenä kiinni nakissa tosi tiiviisti. Tässä en vaan muistanut että vasemmalle tiukka kaarros ei ole meidän parhaita juttuja, ja viime tipassa kädellä ohjasin koiran kääntymään - meni se näinkin.

Sitten noutokapulan pitoa pari kertaa, meni hienosti. Sitten heitin sille kapulan - Laki juoksi kapulalle, haistoi sitä mutta ei ottanut. Menin lähemmäs koiran kanssa ja sittenhän se otti ja toi ihan nätisti. Koska luovutusasento oli törkeän väljä, otin lopuksi sitä eteenistumista.

Treenikaverit sanoivat että mä voisin antaa käskyn ennen ennenkuin liikutan käsiä ohjatakseni koiraa. Näin se ainakin alkaa tulla lähemmäs eikä mun tartte sitä houkutella sieltä kaukaa asti.. ja tottahan se onkin, näin sille tulee mahdollisuus ennakoida. Pidetään tämä(kin) pointti mielessä, yksin treenatessahan sitä voi vaikka unohtaa antaa koko käskyn (niin varmaan olenkin unohatnut joskus)!

Ihan lopuksi tehtiin yksi liikkeestä istuminen liikkeenomaisesti, poistuin nakinheittokantaman päähän. Laki kyllä pysähtyi heti mutta istahti vähän hitaasti, sillä pylly oli laskeutumassa maahan juuri kun käännyin. Eli tarttee nopeaaa palkkausta vielä enimmäkseen. Nythän ajoitus oli ihan optimi, mutta ihan tuurilla.