Laki pääsi ensimmäistä kertaa leirille, Punkalaitumen Hiidenhelmeen. Kuten muutkin koirani, se yöpyi ja asusti autossa, tokihan käytin sitä huomattavasti useammin ulkona kuin aikuisia koiria, ja se pääsi mukaan myös iltanuotiolle. Laki sai varauksetonta ihailua niin leiriläisiltä kuin kouluttajiltakin, sitä mainittiin rohkeaksi ja saalisviettiseksi, sen oppimiskykyä ja taistelutahtoa suorastaan hämmästeltiin!

Me tehtiin niitä omia harjoituksiamme, huomasin nyt että mun on alettava odottamaan tai ohjaamaan se oikeisiin asentoihin sekä maahanmenoissa että eteenistumisissa. Se näyttää jo oppineen kaavan että ensimmäisillä toistoilla riittää että etupää on oikein... riittäähän se varmaan myös toisella toistolla... Uutena juttuna otin myös sivulla istumista, ja kouluttajan avustuksella saimme otettua pentuluoksetuloja: Jaana piti kiinni ja minä juoksin karkuun. Palkkaus palmikolla leikkien, tovin leikin jälkeen rauhoittelu makupaloja syötellen. Leikkiä tehtiin paljon, käytännössä mulla oli koko ajan lelu taskussa, sillä Laki repii mun housut kohta palasiksi. Niinpä sitten leikittiin nuotiopaikalla, parkkipaikalla, toisten tottistellessa, illalla pimeässä... Nyt leikki sujuu siis jo missä vaan, tosin lähelle tulevat lapset ja/tai toiset koirat sitten saavat Lakin huomion. No, se on vielä pentu :)

Kouluttajamme Jaana sitten ehti opettaa Lakille kosketusalustan siinä sivussa :D Täytyy jatkaa tätä kotona, onhan siitä hyötyä tulevaisuutta ajatellen, kosketusalustaa pystyy hyödyntämään niin monessa paikassa. Peruuttaminen käskystä oli toinen juttu mitä Jaana vähän aloitteli, tuonkin kyllä voisi ottaa ohjelmistoon!

Ihmisten lelluttaessa ja ihastellessa Lakia se alkoi pikkuhiljaa ihan selvästi myös kiinnostua ihmisistä enemmän, niin että se suorastaan veti kun näki muita. Tämähän on hakutreenejä ajatellen hyvä juttu.

Ainoa asia mitä se tuolla hieman pelkäsi, oli minipossu.Laki itse haisteli ja kurkotteli suunnilleen samalta etäisyydeltä kuin minä olin, mutta ei tullut minun jalkoihini. Aikansa annettuani sen haistella lähdin vaan kävelemään toiseen suuntaan ja kutsuin Lakin mukaan. Harmittavasti emme nähneet tuota possua useampaa kertaa jotta olisi päästy tutustumaan tarkemmin.