Agikisat Mikkelissä KooKoo-99:n kentillä (ihana paikka!). Tuomareina Jarmo Jämsä ja Elina Hannikainen, jonka radoilla en aikaisemmin olekaan ollut. Mukavia sujuvia ratoja olivat molemmat mutta selkeästi radat noin yleisesti ovat vaikeutuneet viime vuosina; nykyisin ei juuri missään näe M- tai 8-profiilisia ykkösluokan ratoja mitä ne vielä Letun ja Hessun ykkösluokka-aikana olivat. Mihin täytyy näin jatkototeamuksena sanoa että kaipa sitä tässä vuosien mittaan on jotakin oppinut kun nämä radat eivät silti tunnu yhtään vaikeilta :) Molemmilla radoilla kuitenkin n. puolet hylättiin (me mukaanlukien) ja nollia tuli toisella vain yksi, toisella kaksi.

Ennen ratoja kävin ottamassa muutaman verkkahyppykuvion, Laki teki ne hienosti eikä ollut puhettakaan karkailusta tai hallitsemattomasta menosta.

Jämsän radalla tein saman mokan kuin Hailuodossa: jäin odottelemaan Lakia putkesta ulos ja kun se tuli ja näki minun seistä tönöttävän paikoillani, se teki oman ratkaisun ja meni samaan putkeen uudestaan. Lisäksi tällä radalla meni pujottelu ihan käsille mutta kas kas, mitä minä tein ennen pujottelua: seisoin ja odotin Lakia putkesta ulos! Lähtiessäni liikkeelle sain kuitenkin suunnattua lakin kohti pujottelua mutta se oli jo suunnannut katseensa muualle ja siksi paahtoi ehkä about neljän kepin ohi.

Hannikaisen radalle sitten tiedostin tämän ja osasin olla seisoskelematta radalla. Mutta kun sekään ei aina riiitä, pitäisi muistaa myös liikkuessa kertoa koiralle mihin mennään, lakihan ei automaattisesti kulje samaan suuntaan kanssani! Siispä kun A-esteeltä piti suunnata viistoon hypylle, Laki valitsi mielummin suoraan edessä olevan pujottelun - ja aloitti aivan oikein. Sitten minä taas jäin seisoskelemaan kun ihmettelin miten siitä jatkettaisiin, jona aikana laki suihki muutamaan kertaan putkea edestakaisin. Päästiin jatkamaan ja mentiin varsin sujuvalla yhteistyöllä lähes koko rata loppuun: tokavika este oli pituus, jolle lähestyttiin puomilta jolla olin koiraa jäljessä. En sitten tullut edes antaneeksi hyppykäskyä ja Laki juoksi ihmeissään mun eteen ja pituuden ohi.

Että sellaiset agilitykisat tällä kertaa. Voi että olen kyllä tyytyväinen koiraan kun se kaikesta ohjaajan toilailusta huolimatta liikkuu ja valitsee sitten itse esteitä. Nyt pitäisi vaan saada myös ohjaaja skarpimmaksi. Toisaalta tajuton helle tuntuu vievän suurimman aivotoiminnan mennessään. Lakia kuumuus ei ainakaan tällä kertaa tuntunut hidastavan, olin kyllä huolella nesteyttänyt sitä ja muutenkin koitin pitää sen viileänä.