Kennelpiiri järjesti lähinnä koulutusohjaajille suunnatun tokopäivän Keuruulla. Kouluttaja oli suoraan maailman hupulta: Christa Enqvist. Aluksi Christa piti luennontapaisen, missä kertoili itsestään ja koulutusmenetelmistään. Jo tässä tuli niin paljon pureskeltavaa että olisin ollut tyytyväinen näihinkin oppeihin mutta toki ruokatauon jälkeen treenattiin vielä maneesilla. 

Muistiinpanoja ja mietteitä luennolta:

-Tokokoiran tärkein ominaisuus on sen suhde ohjaajaan - esim. agikoiraa voi kisoissa ohjata jopa täysin vieras henkilö, tokokoiraa ei. 

-Suomalaisesta koirapidosta puuttuu auktoriteetti. Suomalaiset toisaalta inhimillistävät koiria liikaa mutta myös tavallaan välineellistvät: esim. Saksassa koirat kulkevat perheen mukana joka paikassa ja niille kerrotaan niiden paikka ja ne oppivat käyttäytymään tilanteisiin sopivasti.

-Suhteen rakentaminen aloitetaan siis kotona. Koira tarvitsee vahvan, luotettavan ja kiltin laumanjohtajan, koiralle tulee olla pennusta asti jämäkkä ja mustavalkoinen. Christa opettaa kaikille koirilleen ehdottomat arkikäskyt "ei" (ei vihainen kielto vaan ehdoton huomion poiskiinnittäminen) "tule" (useamman koiran laumassa myös koiran nimi täytyy liittää tähän) ja "kusch" (=rauhoitu, mene paikallesi).

-arkielämässä koira ei saa varsinaista palkkaa käskyjen toteuttamisesta (opetusvaihe poikkeus) vaan suulliset kehut ja hyväksyntä.

-Tokossa suhteen merkitys kasvaa kun ksiatilanteet tuovat lisävaikeutta (häiriöt, liikkurit, tuomarit, yleisö, ohjaajan jännitys)

-Itse koirassa tärkeintä on sen asenne. Työn pitää olla sille hauskaa, sen pitää keskittyä ja sillä pitää olla motivaatiota ja työ pitää tehdä innokkaasti. 

-Kun tokoliikkeitä aletaan opettaa (pennulle) ensin keskitytään asenteeseen, vasta kun asenne on oikea liitetään mukaan käskysana. Tekniikkaa hiotaan vasta kun koira tekee tehtävän oikealla asenteella.

-Nuoren koiran pitää antaa olla nuori: ei voi vaatia tekniikkaa jos se ei fyysisesti pysty tehtävään (esim. seuraamisen vasemmalle käännökset)

-Treenihetken pitää olla alusta asti tiivis paketti, sitten vasta keskustellaan ja mietitään. Näin koira opetetaan keskittymään täysillä sen treenihetken ajan.

-Opetusvaiheessa paljon toistoja mutta lyhyt treeni. Laaatu tärkein!

-pilkotaan liikkeet osiin

-uudet asiat turvallisessa paikassa, vaikeassa paikassa varmistetaan onnistuminen (helpottaminen, auttaminen) näin saadaan koiralle mielikuva onnistumisesta myös vieraassa paikassa

-ohjaajan hiljaisuus ja kisa-asento pitää opettaa koiralle niin että ne muodostavat positiivisen mielukuvan

-epävarma koira hidastelee, monet korjaukset tekevät koirasta epävarman. Siksi onnistuminen pitää varmistaa!

-kun tulee ongelma, mieti: Osaako? Toistoja tarpeeksi? Onko palkattu oikeasta hetkestä?

-Yksittäinen moka ei välttämättä haittaa mutta jos epäonnistuu toistamiseen on asiaan puututtava. Vaatia ei saa jos koira ei osaa, mutta jos osaava koira alkaa laiskottelemaan, pitää vaatia ja vaikeuttaa, muista myös treenien monipuolisuus.

-treeneissä 100% ei riitä, kisateho on aina max 90% treeneistä

-keskity ongelmaan, treenaa erikseen ongelmaa ja sitä mikä menee hyvin jotta se positiivinen mielikuva säilyy liikkeen hyvässä osassa

-Jos koira käyttäytyy yllättävästi, tekee väärin jonkun aiemmin varman jutun, tarkista fyysinen kunto (hampaat, tassut, lihasjumit)

-Lelu ja/tai nami on vain palkan vahvistus. Varsinainen palkka pitää olla esim. kehu jota sitten käytetään myös kisoissa.

-Palkkamielikuvat vaikuttavat koiran mielentilaan. Samasta liikkeestä aina sama palkka (esim. ruoka istumisesta, pallo maahanmenosta). Väärä palkka saa aikaan pettymyksen.

-Liian nuorta koiraa ei saa joutua korjaamaan, asennetreenit pitää onnistua aina!

-muista myös palkan venytys (viive)

-Leikki -> liike -> liikekokonaisuus -> usean liikkeen ketju

-Virhe liikkeessä voi olla virhe missä tahansa ketjun vaiheessa (valmistelu, valmisteleva osuus, edellisen liikkeen lopetus tms.)

-omien kriteerien ylläpito on vaikeaa, mitä paremmin onnistuu sitä paremmin "kisakunto" säilyy

-koiran valmistelu (lyhyt JA pitkä valmistelu) on tärkeää, sen on pystyttävä tehtäviin, on epäreilua viedä koira sellaisen tehtävän eteen mistä se ei selviä

-ennen kisaamista koiralle on oltava tuttua että palloa/makupalaa ei aina saa

-omat kriteerit määrittelevät onnistumisen, ei tuomarin pisteet

-ole kehässä johtaja

-katso edellisten suorituksia jotta tiedät aloituspisteet ja kaaviot

-kisaa edeltävällä viikolla et voi opettaa uutta mutta jo osatun voit romuttaa

-hyväksy virheet ja tee aina parhaasi.

Lopuksi katsottiin video jolla Christa treenasi omia koiriaan. Hyviä keskittymistreenijuttuja jo osaavalle koiralle mm. niin että heitettiin noutokapula, sitten aloitettiinkin seuraaminen tai koira lähetettiin merkille. Pentutreeninä noita asennetreenejä, paljon vauhtia ja paljon palkkaa.

Sitten, ruokailun jälkeen siirryttiin maneesille treenaamaan esimerkkikoirilla esimerkkiliikkeitä. Lakin kanssa otettiin ruutua. Ensin Christa pyysi näyttämään missä mennään ja lähetin Lakin melko löheltä kohti ruutua. Se kävi ensin tarkistamassa reitin varrella olevan tuolin... mutta meni sitten ruutumerkkien tietämille. Nyt Christan mielestä meidän pitäisi ensiksi kasvattaa asennetta ruutua kohtaan ja tähän hän kehoitti hommaamaan tennispallon joka olisi puoliksi halki jotta sen sisään voitaisiin laittaa nakinpala tms. nami. Näin pallon voisi viedä ruutuun ja koira toivottavasti alkaisi yrittämään avata sitä siellä ruudussa ja minä voisin rientää sen avuksi sinne. Tai jos se alkaisikin tuoda palloa minulle sitä voisi heitellä ennen avaamista. Joka tapauksessa tämä olsi parempi vaihtoehto kuin pelkkä helppo ruoka siellä ruudussa. 

Sitten tehtiin harjoitus jossa avustaja (Christa) piti koiraa pannasta (yritimme niin että olisin käskenyt Lakin paikalleen mutta se ei kerta kaikkiaan voinut pysyä siellä kun tein seuraavaa) ja minä menin ruutuun taputtelemaan oikeaa paikka ja hokemaan "neliö"-sanaa. Sitten siirryin ruudun viereen, Christa päästi Lakin irti ja se singahti ruutuun. Minä menin perässä palkkaamaan sen.

Näitä harjoituksia nyt sitten pitäisi toistaa niin että ssinne ruutuun mennään töysillä välittämättä reitille osuvista muista tekijöistä. Sitten vasta opetetaan muu tekniikka. Christa ei opeta koirille seiso-käskyä ruutuun vaan koira hakeutuu itse seisomaan oikeaan paikkaan (ruudun takaneljännes) ja seisomiskäsky annetaan vain feikkinä kokeissa.

Lisäksi keskustelimme luoksetulon pysäytyksistä. Kaukana tapahtuvaan pysäytykseen kannattaisi kokeilla tuota namin sisältävää tennispalloa. Sen saa heitettyä pitkälle ja koira näkee sen hyvin. Muuten ollaan ihan oikealla tiellä.

Metallinoudosta keskustelimme myös. Lääkkeenä metallikammoon Christa ehdotti jokailtaista kapulan nostoa ennen ruokailua. Eli kapula maahan, ruokakuppi ylös ja vaihto. Aluksi täytyy kuitenkin koiralle ajaa sisään tämä ajatus antamalla se kapula kädestä, jonkun ajan kuluttua sen pitäisi alkaa ennakoida ja ottaa kapula itse.

Myös muiden koirien treeniä katsomalla tuli paljon ajatuksia. Yksi suurimmista jutuista oli tuo koiran kuuntelemisen vaatiminen eli paljon häiriöitä ja jopa vääriä vihjeitä, sitten käsky ja töihin.

Kuvia treenipäivästä löytyy täältä