Laki pääsi lampaita katsomaan vasta letun jälkeen, ja meni tovi ennenkuin lampaat huomasivat että "tämähän on se kiltti koira". Lakin mielestä lampaat olivat ihan yhtä tyhmiä kuin ennenkin, eikä se olisi kaikesti edes viitsinyt olla pellolla mutta kutsuin sen aina takaisin jos meinasi poistua.

Minä kuitenkin halusin saada valokuvan Lakista ja lampaista, ja muutenhan en sitä olisi saanut kuin että ensin piti saada Laki eri puolelle lampaita kuin missä itse olin. Tässä ohiajavat autot varmaan meinasivat ajaa ojaan kun minä juoksin katrasta ympäri ja koira tuli mun perässä. Lampaat tuijottivat hölmistyneinä meitä.

Kuitenkin tuossa juostessamme Laki jotenkin huomasi että lampaat hieman väistelevät sitä. Sitten se alkoikin itse juosta niiden taakse! Samalla se kyllä haukkui lähes taukoamatta (epävarmuuttaan kai) mutta hetkittäin näytti siltä että sillä oli jonkinlainen ajatus hommasta. Ainakin se piti tasaisen välimatkan eläimiin ja kun se liikkui, se ei ryntäillyt vaan joko ravasi pitkällä askeleella tai laukkasi rauhallisesti. Ehkäpä pienen koiran päässä kuitenkin vähän raksuttelee jokunen paimen-esi-isän aivosolu?

Mielenkiintoista on kuitenkin edelleen se, miten Laki ja Lettu voivatkin käyttäytyä niin totaalisen eri tavalla lampaiden kanssa. Jo niiden ilmeet ja asennot ovat kuin eri rotuisilla koirilla vaikka niiden perusrakenne ja ulkonäkö "siviilissä" on melko samanlainen. Liikkuessaan lampaiden lähellä Laki tosiaan on rauhallinen ja tasainen mutta haukkuu, Lettu taasen vaanii ja syöksähtelee mutta on hiljaa. Toivottavasti ensi kesänä pääsemme jatkamaan tätä harrastusta!