Tampereella jälleen rauniotreeneissä. Tällä kertaa olimme vähän pienemmällä porukalla, ja saimme mukaan paikallisia henkilöitä mikä on tietysti mukavaa, että saa vähän tuoretta näkemystä.

Lakille tehtiin ensiksi kolme etsintää, kaikki jollain tapaa näköärsykkein. Ensimmäinen oli ihan peräänjuoksu, joskin Laki mukavasti oikaisi sinne mihin arveli maalimiehen menneen (ei nähnyt ihan loppuun asti) ja paikallisti tämän heti mökkeröstä pahvikasasta. Toinen oli puolipako ja jälleen piiloutuminen koiralta näkymättömiin: Tännekin Laki irtosi hyvin mutta joutui hetken paikallistamaan maalimiestä joka oli maanrajassa betoniputken sisällä. Näillä molemmilla se myös ehti haukahtaa maalimiehen löydettyään vaikka varsinaista ilmaisua ei odotettukaan.

Kolmas henkiö sitten sinne viimeksikin vaikeaksi havaittuun betoniröykkiöön. Laki ensin lähti hyvin, mutta ei sitten löytänyt reittiä maalimiehen luokse vaikka sai tästä selvän hajun. Lähdimme yhdessä kiertämään röykkiötä, ja Laki kyllä huomioi koko ajan maalimiehen sijainnin, ei vaan kyennyt itsenäisesti menemään röykkiölle. Varsinaisesti se ei näyttänyt varovan mihin menee, se ei vaan osannut tai löytänyt keinoja, kokemattomuutta... mentiin sitten yhdessä keskemmälle, annoin kuitenkin koiran näyttää tietä (enhän minä tiennytkään missä henkilö oli).

Päivän lopuksi otettiin Lakille vielä yksi pisto haamuna niin että se näki alueen toisella laidalla henkilön ja päästäkseen sinne piti juosta koko alueen poikki. Halu lähteä oli kova, mutta ihan perille asti se ei edennyt ennenkuin tulin lähemmäs. Toisaalta, se lähti taas etenemään kun lähdin liikkumaan sitä kohti. KV sanoikin että mun kannattaa tukea koiraa tuolla tavalla liikkumalla, kun se nyt jo irtaantuu kuitenkin tosi reilusti, kokemuksen kartuttua se rohkaistuu vielä enemmän. Hyvä siitä tulee :)

Noita kiipeilyröykkiöpaikkoja meidän nyt pitäisi päästä treenaamaan ihan kahdestaan, mutta minne?