Kortepohjan ylioppilaskylän purkutaloissa treenaamassa. Raunioetsintää parhaimmillaan (Suomen oloissa siis). Taloja oli purettu sen verran että paikoin lattioilla oli lunta, joka paikassa oli lasinsiruja ja rakennusjätettä enemmän tai vähemmän. Kuitenkin käytössä oli kaksi kerrosta ja vielä pimeä kellari.

Eka ukko laitettiin valmiiksi piiloon maan tasalle talon taakse. Laki ei mennyt siitä mistä yritin lähettää mutta meni kuitenkin talon läpi ja löysi tosi helposti maalimiehen.

Toinen ukko meni koiran nähden yläkertaan. Laki ei kuitenkaan uskaltanut lähteä portaita ylöspäin, muutaman kerran se yritti mutta kääntyi puolivälissä liukkailla, avonaisilla kierreportailla takaisinpäin. Otettiin maalimies esiin ja minä menin koiran kanssa yhdessä ylös, näin onnistui kiipeäminen. Seuraava maalimies meni samaan paikkaan mutta ei-näkyviin, nyt Laki tuli jo kehoittamatta rappuset, kolmas kerta tehtiin sitten niin että minä jäin seisomaan alas/ulos ja koira meni itse ylös. Menin toki heti perässä kun koira katosi näkyvistä.

Kolmas maalimies sitten meni (jälleen näkölähtönä) pimeään kellariin. Tässä ei ollut Lakilla mitään ongelmia rappusissa ja kun hetken kuluttua menin sen perässä, se oli selvästi hajulla maalimiehestä mutta ei löytänyt reittiä tämän luokse vaan käveli toistuvasti päin kanaverkkoseiniä. Vähän varovaiseksi se tässä kävi, ja kun näytin mahdollista reittiä sille taskulampulla, se meni ihan maalimieheen kiinni ennenkuin alkoi ilmaista. Hyvin silti haukkui kaikuvassa tilassa.

Noin yleistä treenistä: Laki liikkui oikeasti vaarallisissa paikoissa sopivan rauhallisesti - ei yhtään tassuhaavaa, muutamalle koiralle niitä tuli. Kuitenkin sillä oli suuri halu löytää maalimies. Ennenkin olen huomannut että sille tuottaa eniten ongelmia liukkaat alustat, niitä siis pitää vaan harjoitella.