Kävimme keski-Suomen Pelastuskoirien järjestämässä testissä, missä karsittiin koiria varsinaisiin pelastuskoiraryhmiin. Kyseessä oli täysin epävirallinen ja omintakeinen tilaisuus, jonka tarkoituksenä järjestäjien mukaan on lähinnä karsia joukosta pois heti alkuunsa paukkuarat ja muulla tavoin toimintakyvyttömät koirat - niillä kun ei kuitenkaan tulevaisuutta pelastuskoirana olisi.

Testi aloitettiin ampumisella Kaikki testiin osallistuvat koirat olivat ohjaajiensa kanssa kohtuullisen lähellä ampujaa ja toisiaan, 9-millisellä jymäytettiin kaksi kertaa. Kyllä Laki selvästi reagoi paukkuun, mutta se lähinnä jähmettyi kuuntelemaan mistä ääni tuli, se ei alkanut tärisemään tahi vetämään pois. Kun tarjosin nakkia se heti popsi niitä suurella halulla. Häntä oli vähän alhaalla mutta ei koipien välissä. Heti ampumisen jälkeen tuli ihminen tekemään tuttavuutta koiraan, Laki meni vastaan häntää heiluttaen mutta melko välinpitämättömäsi suhtautui kuitenkin.

Sitten varsinaiselle testiradalle kukin vuorollaan. Iloisena totesin että Laki ei kummastellut paikkaa missä oli ammuttu sen kummemmin kuin henkilöäkään joka oli ampunut, oli lähinnä menossa hänen taskuilleen. Ihan ensiksi mentiin jyrkille ritilärappusille, jotka eivät johtaneet mihinkään vaan ylhäällä olisi pitänyt kääntyä ympäri (ja minä muuten poden korkean paikan kammoa). Rappusille menokin oli tosi ahdas ja rappuset olivat tosi kapeat, minä ja koira ei oltaisi mahduttu siinä yhtä aikaa vierekkäin kulkemaan. Yritin mennä ensin itse ja kutsua Lakia mutta eihän se tullut. Se katseli mua sen näköisenä että "älä nyt hulluja..." Testin ohjaaja sitten sanoi että älä pakota, tämä ei ole ns. kynnyskysymys. Jatkoimme eteenpäin. Seuraavaksi ylitettiin metalliputkikasoja, rojuläjiä ja pressuja, varsinkin nuo metalliputket tuntuivat vähän inhottavilta kun nuljusivat jalkojen alla. Muutamassa kohdassa Lakia piti kutsua mutta reippaasti, häntä ylhäällä se kaikista yli tuli.

Sitten oli tehtävänä ihmisen ilmaiseminen (tätä ei kyllä varsinaisesti kerrottu, mutta saattoi arvata). Ihminen oli pressun alla piilossa ja koiran kanssa käveltiin ohi. Ihan eka kerralla mennessämme laki kyllä veti ilmaa ihmisen suunnasta mutta käveli niin reippaasti eteenpäin ettei tuota varmaan kukaan muu huomannut... sitten palattiin pressun liepeille, käveleskeltiin ja seisoskeltiin siinä vieressä, ja Laki oli vaan huuli pyöreenä että mitäs tässä nyt. Kunnes maalihenkilön käsi pilkahti pressun alta, silloin Laki työnsi päänsä sinne ja heilutti häntää. Vieläkin se oli vähän ihmeissään että mikä tämä juttu nyt oli :) Tässä vissiin oli tärkeintä että koira ei säikähtänyt ihmistä tai pressua, toki monet koirat (kuulemma) selkeästi "ilmaisivat" maalimiehen elikkäs reagoivat näkyvästi heti hajun saadessaan.

Testi oli hyväksytty, ja me saimme paikan pelastuskoiraryhmässä. Nyt varsinainen koulutus voi siis alkaa. Toivottavasti pääsemme usein ryhmän treeneihin, tämän eteen olen kyllä valmis jo karsimaan muita harrastuksia :)