Aamulla Lakin jalkavaivasta ei ollut tietoakaan! Tokihan Rimadyl vaikutti, mutta kun edes voimakas varpaan puristelu ei tuottanut murinaa, lähdin kentälle kokeilemaan. Autossa Laki kyllä piti tassua ylhäällä mikä saikin minut ajattelemaan että se varmaan kolautti sen ulos rynnätessään. Muisto ja pelko siitä että se toistuu sai sen varomaan. Ulos tultiin kuitenkin taas reippaasti.

Haapaniemen pallokentälle siis menin. Otin seuraamista ja seuraamista. Istumisia sivulla ja liikkeestä pysähtymisiä. Eikä ollut ollenkaan pöllömpää ottaen huomioon ettei olla aikoihin treenattukaan :) Nyt ei ollut puhettakaan etteikö tottelisi tai istuisi, tosin enimmäkseen pidin koiraa nyt hihnassa varmuuden maksimoimiseksi. Pakotteita ei kylläkään tarvittu.

Luoksetulon eteenistumisessa sensijaan tarvittiin. Laki teki muutaman varsin hyvän eteenistumisen, sitten se alkoi zuumailemaan muualle ja jätti tulematta. Se oli kuitenkin niin lähellä että yletyin nappasemaan kaulapannan lenkistä ja tähänhän Laki reagoi heti oikein singahtamalla mun eteen istumaan. Tästä sitten megahyvät palkat.

Välillä leikittiin lelulla, sitten otettiin eteenmenoa. Vietiin yhdessä makupala-alusta kentän laitaan, ja puolesta välistä kenttää lähettämään. Laki olisi lähtenyt heti, mutta olin päättänyt vaatia siltä kontaktin ennen lähetyskäskyä. Kyllähän se sieltä sitten vähän vilkaisi ja lähetin samantien, lähti lujaa mutta vähän vinoon, kaarsi kuitenkin oikealle linjalle takaisin ja suoraan palkalle. Toisella yrittämällä lähes identtinen suoritus. Nyt pitäisi miettiä miten saada se pitämään oikea suunta myös silloin kun se ei saa koko ajan katsoa eteenpäin (siis ennen lähettämistä)? Tuntuu siltä että ylöspäin katsoessaan se menettää suuntavaiston ja lähtee sinne minne jalat sattuu osoittamaan. Vaikka se ei varsinaisesti poikita tuossa valmistelevassa osuudessa, varmaan se sen verran kääntyy että suunta on heti väärä. 

No, kaiken kaikkiaan ihan kiva treeni. Jospa se tästä taas lähtee käyntiin. Meillähän oli paljon asioita mitkä talven aikana piti opetella :)